Schubertin Impromptus - Tarinaa melodiasta ja muotoiluun yhdistävästä soitosta
Franz Schubertin “Impromptuja” voi kuunnella loputtomiin, ja jokainen kuuntelukokemus tuntuu tuoreelta ja innostavalta. Teokset ovat täynnä musiikillista ilmettä: sekä melodisesti virtaavia että muodoltaan rakenteellisia elementtejä, jotka kiehtovat ja viehättävät kuulijaa. Schubertin “Impromptus” on yksi romanttisen ajan suurimmista pianoväitteistä, jossa yhdistyvät herkkiä melodioita, voimakkaita kontrasteja ja virtuoosin tekniikkaa vaativaa soittotapaa.
Schubert sävelsi Impromptu-sarjansa (D 899 & D 935) vuosina 1827 - 1828 Wienissä. Toisin kuin monet muut säveltäjät, Schubert ei kirjoittanut musiikkia tilausten perusteella. Hän sävelsi “Impromptuja” omien inspiraatioiden ja tarpeidensa mukaan, mikä näkyy niiden vapaassa rakenteessa ja henkilökohtaisessa ilmaisussa.
Schubertin Impromptus on jaettu neljään osaan, joista jokainen omaksuu erilaisen sävelkielen ja tunnelman:
Osa | Avainsävel | Tempo ja Määritelmä |
---|---|---|
1 | C-molli | Andante con moto - rauhallinen mutta liikkuva tempo |
2 | E♭-duuri | Allegretto - melko nopea, iloinen tempo |
3 | G♭-duuri | Allegro vivace - nopea ja energinen tempo |
4 | A-molli | Moderato - kohtalaisen nopea, vakava ja mietiskelevä tempo |
-
Osa 1 (C-molli) aloittaa matkan hiljaa ja melankolisella tavalla. Melodia on kaunis ja ikiaikainen, ja se muistuttaa Schubertia säveltäjäna, joka tunsi syvää surua ja kaihoa, mutta joka samalla osasi luoda musiikin, jossa on toivoa ja rauhaa.
-
Osa 2 (E♭-duuri) on kuin auringonnousu – iloinen ja energinen. Tässä osassa Schubert esittelee virtuoositaitojaan nopeilla melodiailla ja vauhdikkaalla rytmillä. Impromptu tuo mieleen kesäpäivän, jolloin kaikki tuntuu mahdolliselta ja elämän täynnä iloa.
-
Osa 3 (G♭-duuri) on pianistisen virtuositeetin osoitus. Schubertin soittotapa oli kuvattavissa “puhuvana” soittona, ja tässä osassa hän näyttää, kuinka musiikki voi viestittää tunteita ja ajatuksia.
-
Osa 4 (A-molli) on Impromptujen “sydän”. Se alkaa rauhalliseksi ja mietiskeleväksi melodiaksi, mutta kasvaa voimakkaaksi ja tunteikkaaksi climaxiksi. Schubertin musiikki tässä osassa on kuin syvä keskustelu itsensä kanssa - täynnä epävarmuutta ja toivoa samanaikaisesti.
Schubertin Impromptus ovat osoitus säveltäjän nerosta ja kyvystä luoda musiikkia, joka on sekä henkistä että fyysisesti vaativaa. Teokset vaativat pianistilta tarkkaa tekniikkaa ja syvää musiikillista ymmärtämistä.
Kuuntele “Impromptuja” rauhallisella mielellä ja anna musiikin viedä sinut Schubertin romantiseen maailmaan, jossa melodiat kertovat tarinaa tunteista ja kokemuksesta.